Kyllä ne kauppojen viherpihat ovat niin petollisia kuin olla ja voi! Tokmannille mennessä piti mennä ensinnäkin viherpihan läpi, että pääsi kauppaan sisälle, ja muita ulospääsyjäkään ei ollut, eli viherpihan läpi sisään ja ulos. Piha oli täynnä korkeita räkkejä, joissa oli erillaisia kesäkukkia, tarjouksena tietenkin… 5€/8 kukkasta. Mukaan lähti kaksi kassillista ihanaa väriloistoa ja kaksi murattia.

En yhtään ajatellut, että mihin niitä kukkasia sitten laittaisin, paitsi muratit ostin tiettyjä ruukkuja varten. Jos värinokkoset lähtevät kunnolla kasvuun, muratit sopivat niiden juurille kasvamaan.

Olin hankkinut viime vuonna pajuruukkuja, joille tulikin sitten näiden kesäkukkien myötä käyttöä. Vasemmanpuoleisessa ruukussa Orvokki, Samettikukka ja Lobelia, ja oikeanpuoleisessa Ahkeraliisa.

Ja jos vanhalle löylykiululle ei keksi mitään tekemistä, siitä voi värkätä itselle vaikkapa kukkaruukun. Vasemmanpuoleisessa ruukussa Orvokki, Samettikukka ja Tuoksupielus, ja löylykiulussa Ahkeraliisa.

Osan samettikukista laitoin kukkapenkkiin, ja osa on tarkoitus laittaa tomaatintaimien kanssa kasvulaatikkoon, kunhan saan sen tehtyä loppuun saakka. Nämä taimet pääsevät tomaattien seuraksi.

Vuonna 2010 keväällä olin laittanut siemenistä myös kasvamaan Kaunopunahattua, jotka eivät kyllä myöskään viime kesänä kukkineet. Hyvä että tekivät lehdet. Nyt noita lehtiä on huomattavasti enemmän…

Joudun varmaan vähän levittämään noita kasveja erilleen toisiin kukkapenkkeihin, jos ne vaikka viihtyisivät sillä tavalla paremmin. Olin siirtävinäni värililjat toiseen kukkapenkkiin Kaunopunahattujen vierestä, mutta ilmeisesti olen ollut hieman huolimaton siirtojen suhteen, kun liljan alkuja tuntuu olevan vähän siellä sun täällä tuossa kukkapenkissä.

Sarviorvokit olivat vielä kukassa joulukuun alussakin, kiitos todella lämpimän syksyn. Ne aloittivat taas kukkimisen karsimisen jälkeen noin viikko sitten.

Tässä on kasvi jota en muista laisinkaan… toivottavasti ei ole rikkaruoho

Pitääkin laittaa johonkin kasvientunnistuspalstalle….

Tästä kukkapenkistä olen kaivanut vaikka mitä tämän kevään aikana pois, ja siihen siirtyy osa jakotaimista mitä otan pois toisista kukkapenkeistä. Kukkapenkissä on Vuorikaunokkia, Palavarakkautta, Tarha-alpia, Myskimalvaa ja uutena istukkaana siihen tulee Tarhaukonhattua ja kaunopunahattuja… toivottavasti tätä kukkapenkkiä ei tarvitse laajentaa kun en millään haluaisi tehdä siitä mitään massiivista istutuskeidasta (hih).

Kunhan vähän aikaa aprikoin, niin saatampa siirtää tästäkin kaikki pois toiseen paikkaan, nimittäin mansikkamaalta kaivetuilla pylväillä saisi kivan penkin vielä toiseenkin paikkaan. (toivottavasti isäntä ei lue tätä!)

Tässä sitten se suurin projekti tämän kesän aikana, jos meinaa saada suut makeaks heinäkuussa, ja talvellakin… nimittäin mansikkamaa pitäisi nyt vihdoinkin viimeistellä.

Isäntä oli reipas, ja nosti vanhan mansikkamaan ympärille upotetut pylväät ylös ja repi maahan kiinnijääneen puukehikon irti, että saan aseteltua sen oikeaan paikkaan. Nyt puuttuu vain kuokka, jota ei meinannut tänään löytyä kyllä mitenkään, kun kävimme kaupoilla. Luulisi tällaisesta kaupungista (Imatra) löytyvän, kun ympärillä on pelkkiä maatiloja, mutta ei. Jatkan siis etsintää…

Seuraavasta kuvasta näkyykin sopivasti mansikkamaan reuna ja seuraava projekti: kaivan nämä laatat maasta pois, kun ne ovat ihan turhia. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun niiden välissä oleviin ruohotupsuihin on jäänyt ruohonleikkuri kiinni.

Pitää mietiskellä jos siihen saisi jonkinlaisen kävelytien tehtyä, josta pääsee helposti koira-aidan ulkopuolelle. Vaatiskohan se kenties uusien pihalaattojen tekoa… hmmm….

Pihalaattoja on jäänyt kuljeksimaan paikkoihin joista haluaisin ne nyt siirtää pois…

Isäntä on vielä kasannut tähän pihakivet, jotka poistettiin kävelyväylältä kuusen juurelta. Juuret olivat nostaneet kiviä ylös, ja niiden reunoihin sai mukavasti potkaistua toisinaan pottuvarpaan… kivet saivat lähteä, mutta vain osa on nostettu ylös. Talossa oleva leivinuuni on saanut purkutuomion jo viime vuonna, ja yllätys – tiilien paikkaa pitää taas vaihtaa. Jos ne nyt vaikka olisivat tässä verannan vieressä puulavojen päällä siihen asti kun niitä tarvitaan taas uudelleen.

Kuvassa näkyy myös se kävelytie, josta kivet poistetaan, sekä kukkapenkin reunus, joka ei ollut tuossa kohtaa viime vuonna… siitä sitten lisää toisessa kirjoituksessa.

Sentään olen saanut viriteltyä jonkin näköisen lepoalueen talon kulmalle.

Kuin ihmeen kaupalla heppoinen aurinkovarjo selvisi eilisestä tuulesta, vaikka se kaatuikin kerran ja muljahti nurinniskoin… Kuvassa vasemmalla näkyy puulaatikko, jonka tein viime viikolla. Tarkoituksena on maalata se punaiseksi punamultamaalilla ja laittaa siihen tänä vuonna kasvamaan tomaatit ja paprikat. Tuossa niitä voi sitten vähän tarkkailla, ja kaikki kasteltavat pysyvät vähän pienemmällä alueella, eikä tarvitse juosta ympäri pihaa kastelukannun kanssa. Laatikon alle oli jäädä hirvittävä läjä Jalopähkämöä, joista osan möin pois ja osan siirsin toiseen paikkaan.

Jalopähkämöitä varten rakensin uuden kukkapenkin, johon on tarkoitus siirtää vielä muutama akileija. Lisäksi eristän sen nurmikosta isoilla kivillä. Kukkapenkin vieressä ollut roska-astia pääsi uuteen paikkaan ja tilalle istutin valkoisen syreenin. Halusin, että roska-astiakin jäisi jossain vaiheessa peittoon, niin sen ympärille on myös istutettu valkoisen syreenin taimia. Toivottavasti kasvavat tänä vuonna vielä sen verran paljon, että astia jää piiloon.

Olen ollut kahden vaiheella, että pitäisikö tuolle roskikselle tehdä vielä jokin puinen kehikko ympärille, mutta katsotaan miten voimat riittävät. Ehkä se sitten viimeiseksi.

Halusin pikkulintuja pihalle, ja virittelin sukulaiseni tekemät pari lintupönttöä pihakuusiin. Nyt toisessa ainakin asustelee talitintti

Toivottavasti saan napattua joskus tirpasta kuvan, niin laitan sen sitten tänne nähtäväksi. Tulee muuten kiirus siirtää raparperit lintupöntön alapuolelta pois, ettei lintujen pesintä häiriinny…

Raparpereille on tulossa uusi paikka autotallin seinustalle takakulmaan vanhan kompostin paikalle. Siirrän kompostin maat tulevaan mansikkamaahan.

Jos tarkkaan katsoo tuota edellistä kuvaa, niin saattaa huomata, että sen keskipaikkeilta on kaivettu marjapuskia pois. Lähetin uuteen kotiin kolme punaherukkapensasta ja yhden valkoisen herukan. Laitoin Facebookiin ilmoituksen, että voip tulla kaivamaan pois, niin heti kelpasi jollekin, HUH Pääsin niistä eroon, eikä tuo talon isäntäkään ollut pahoillaan pusikoiden poistosta. Kun ei ole lapsiperhettä, niin marjoja ei samalla tavalla kulu. Jätimme kuitenkin kaksi punaherukkaa ja mustaherukkapensaat kaikki paikoilleen. Mustaherukat maistuvat hyvin kanan kanssa!

Tässä hieman tietoa, kuinka olen housut kasannut.
Kaava on hyvin yksinkertainen…

Lisäksi olen hankkinut pitsinauhaa, velcraa ja kuminauhaa kangaskaupasta.

	Olen ajastaan kerännyt kaikenlaisia kangtastilkkuja, joista voi tarpeen vaatiessa askarrella kaikennäköistä. Kaikkiin housuihin, jotka tässä esittelen, on käytetty kierrätysmateriaaleja, eli olen säästänyt vanhoja risaisia farkkuja ja samettihousuja, joista housut on ommeltu.
	Käytän aivan kaiken kivan, mitä irti saa. Näissä sammareissa oli vielä merkit tallella, joista sai kivoja koristeita housuihin. Lisäksi kerään yleensä napit pois roskiin menevistä vaatteista, joita voi myöhemmin mahdollisesti käyttää.
	Hännän reiän reunat ommellaan siksakilla. Jos haluaa, että hännän aukko on joustava, voi ommella pelkällä siksakilla. Jos haluaa, että se on enemmän muotoutumaton, siihen voi ommella suoralla ompeleella pari kierrosta ennen siksakkia. Siksakilla varmistetaan, ettei kangas lähde rispautumaan. Langat päätellään koiran mukavuuden takia ulkopuolelle ja kaikki muutkin ylimääräiset kankaanhapsut yritetään leikata pois… muuten koiran hanuria voi vähän kutittaa
	Pitsireunat voi laittaa paikoilleen nuppineuloilla, ja ommella kiinni housujen reunoihin. Yläreunan voi kiepauttaa reunan yli ompeleen sisäpuolelle, niin reunasta tulee siisti. Samoin pitsin alareuna käännetään. Olen tehnyt niin, että pitsi loppuu hännän alalaidan kohdille. Mielestäni sen ei tarvitse olla koko housun pituudelta, koska se ei kuitenkaan näy sieltä mahapuolelta mihinkään.
	Velcra ommellaan housujen sisäpuolelle. Olen laittanut pörröisemmän kappaleen hännän yläpuolelle, koska se ei raavi koiraa. Jos tekee toisinpäin, että laittaa sen tarraavan puolen, siihen voi jäädä myös koiran karvoja kiinni. Velcralla saa tarvittaessa kuminauhalle säätövaraa. Kuminauhaan ommellaan vastakappele kiinni, ja tässä tapauksessa se jää piiloon housujen sisäpuolelle. Langat päätellään housujen ulkopuolelle ettei velcra riko ommelta.

Koristeet voi ommella sitten viimeisenä kiinni. Napit olen ommellut käsin.

Ja hauva on taas tyytyväinen kun on saanut uudet housut…