Nyt jos ruvetaan miettimään, ketkä tätä pienintä eläkettä saavat, niin he ovat tämän maan rakentajia, kun Suomi on itsenäistynyt. He ovat kädet ruvella tehneet töitä asioidemme eteen, ja näin heidät palkitaan? Asun asuinlähiössä vuokrakämpässä, jossa on paljon vanhuksia. He lähinnä nauravat tällaiselle uudistukselle. Mitä sitten, jos rahaa luvataan enemmän eläkkeinä kun se samantien rokotetaan KELAn toimesta asumistuissa? Ilmeisesti valtionvarainministerillä + muilla heeboilla eduskunnassa ei ole mitään käsitystä kuinka köyhille kansalaisille tuet jaetaan valtiomme yhteisestä säästölippaasta! Eivätkö he tajua, että köyhän ns tulojen nousu tarkoittaa tukien leikkaamista? Sen minkä toinen virasto antaa, sen toinen ottaa.
Kansanedustajat ovat todellakin eläneet jossakin muussa maailmassa koko ikänsä, kuin mitä köyhä Suomen kansa. Pienituloiset nauravat partaansa tällä hetkellä, ja samalla miettivät kuinka tehdä kaikkea mahdollista pimeää kauppaa jolla saada pari sataa euroa enemmän rahaa käytettäväkseen kuukaudessa ilman, että asumistuet laskisivat. Ne perkeleet siellä eduskunnassa (YLE:llä) nostivat TV-lupamaksujakin, jos joltakin köyhältä sattuu sellainen yleellisyys kuin TV löytymään. Huomio, nämä ovat ihmisiä, jotka EIVÄT OLE enää työelämässä – he ovat siis eläkkeellä. He ovat vanhuksia tai pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat saattaneet sairastua ajan myötä masennukseen, kun töitä ei löydy ja perhe on hajonnut. Tai nuoria, joille on myönnetty eläke työkyvyttömyyden takia vaikka siihen ei olisi ollut tarvetta… heillä ei ole välttämättä mahdollisuutta mennä töihin hankkimaan lisärahoja elääkseen inhimillistä elämää tai saada varojensa puolesta lisää koulutusta. Hyvät koulutuspaikat ovat olleet aina hyvätuloisten tai rikkaiden kansalaisten lapsia varten. Ei siis ihme, että maassamme on synkkää kansaa, ja poliitikot ovat jokapäiväisessä rahvaan keskusteluissa päätopikissa halventavasti esillä! Tulee mieleen, että ettekö vain tajua, daaah? Poliitikot pitävät kansaa tyhmänä ja päinvastoin… mutta voiko muutama miljoona kansalaista olla väärässä?

Tekisi mieli lobata tuolla eduskuntavaaliehdokkaiden keskuudessa tällaisia asioita, mutta tajuasivatkohan he kuitenkaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Pääsisikö eduskuntavaaliehdokkaaksi henkilö, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä ollut nuoresta pitäen, jolla olisi kansalaisten asioista ehkäpä jonkin verran kokemusta? Tuskin! Virkoja hakevat yleensä vain sellaiset henkilöt, joilla asiat ovat yleisesti ottaen olleet koko elämänsä ajan erittäin hyvin, tai ainakin lähellä sitä. On perhe, auto, työpaikka… ei tarvitse taistella -30% alennuslihoista Sokkarilla kun on varaa ostaa ruoat ihan millä hintaa tahansa. Tasaisestihan onnea ja menestystä ei voi jakaa, se on varmaa, mutta miten monella tämänhetkisellä ja tulevalla päättäjällä on oikeasti tajua tai ymmärrystä mihin he voivat vaikuttaa tulevassa yhteiskunnassamme, ja kuinka he kuvittelevat pystyvänsä muuttamaan epäkohtia enemmän kansalaisia palveleviksi?

Pitkin kesää on ollut ensinnäkin puhetta vaalirahoituksesta, miten niitä on jätetty ilmoittamatta, vaikka laki määrää toisin. Kuuntelin tänään iltapäivällä Ylen Aamu TV:n uusintakoostetta, ja siinä oli vieraina mm Kauppalehden päätoimittaja. Kyseiset herrat lähetyksessä osuivat mielestäni kultasuoneen, kun joku heistä totesi, että poliitikoilla on aivan eri käsitys heidän oikeuksistaan. Heidän mielestään poliitikot ovat eliittiä nuoresta pitäen, jotka kuvittelevat, että normaalit kansalaisia koskevat säännöt eivät koske heitä. Olen asiasta täysin samaa mieltä! Poliitikko saa tehdä lähes mitä vain tässä maassa joutumatta siitä vastuuseen. Kyseiset herrat arvostelivat mm Vanhasta, koska hänellä ei selkeästikään ollut käsitystä, että hänen vaalirahoituksessaan oltaisiin toimittu väärin. Ilmeisesti Vanhanen on sitä mieltä, että nuorisojärjestön saamilla avustusrahoilla voidaan tukea hänen presidenttiehdokkuuttaan. Onko Vanhanen valehdellut ikänsä päästäkseen nuorisolle suunnattujen rahojen avulla pressaksi? Ns maalaisjärki on pahasti hakusessa näissä piireissä. Hyvää loppuelämää vaan tässä “rehellisyyden perikuvaisessa” maassa, kun kansalaisilla on aivan eri käsitys rehellisyydestä, kuin valtiovallalla. Ja kansahan on aina oikeassa demokraattisessa tasavallassa… vai liekö tämä maa jo kohta tiettyjen poliitikkojen diktatuurivaltio!

Mielessäni juolahtaa paljon muitakin asioita, joissa kansalainen tulee todennäköisesti kokemaan käsittämätöntä vääryyttä poliitikkojen menettelyistä. Nimittäin, ainakin sellainen asia, jossa on antanut rahaa avustuksia pyytäville yhdistyksille ja säätiöille. Nyt on käynyt ilmi, että näissä säätiöiden johtoportaissa istuu myös näitä poliitikkoja toisilleen rahaa jakamassa. Eikö näille vallanhimoisille päättäjille mikään riitä? Heidän kuukausipalkkansakin on käsittämättömällä tasolla. Näinköhän he ennustivat (aiheuttivat) laman etukäteen, ja nostivat palkkansa taivaisiin? Jos Vanhanen olisi tullui aikanaan ruinaamaan vaalitukea ovelta ovelle (niin kuin joissakin yhdistyksissä saatetaan tehdä), olisi hän ainakin minulta vaivannäöstään roposen siinä tapauksessa ansainnut! Ei tarvitsisi koskea niiden apua tarvitsevien rahoihin, jotka eivät halua tukea suorasti tai epäsuorasti heidän poliittista cyber-maailmaansa… heidän maailmansa ei nimittäin ole tältä planeetalta!

Toisinsanoen ja karkeasti ilmaisten, kaikki ihmiset, jotka pelaavat RAY:n automaattipelejä huoltamoilla, baareissa jne, ovat olleet epäsuorasti tukemassa Vanhasen pääsyä presidentiksi. Tämä kuulostaa näin sanottuna pöyristyttävältä. Onneksi ei kuitenkaan olla jenkeissä, vaikka sikäläinen oikeusjärjestelmä voisi tehdä toisinaan hyvääkin tälle maalle. Poliitikkojen päät saataisiin ainakin “vadille”. En nyt tarkoita tässä kaikkia poliitikkoja, vaan juuri niitä, jotka ovat toimineet asioissa väärin. Mieltäköön lukijat sitten nämä henkilöt keneksi haluavat. Minulla on oma käsitykseni kyseisistä poliitikoista ja muiden mielipiteiden ei tarvitse olla samoja kuin omani. Yhdestä asiasta liene voidaan kuitenkin olla useimpien kanssa samaa mieltä, nimittäin rehellinen poliitikko on satuolento tänä päivänä!

Nyt on jo pakko sanoa, että tässä yhteiskunnassa kaikki asiat eivät ole kovinkaan hyvin. Miksi toisten täytyy kuolla, jotta päättäjien aivot heräävät henkiin?
Seurasin keskustelua Yle TV1-kanavalta noin kello 18 aikoihin tiistaina 23.9.2008, juuri ammuskeludraaman päätteeksi. En muista tarkalleen ketä siinä lähetyksessä oli, muuta kuin että joku henkilö oli edustamassa IRC-galleriaa. Mies oli “ulkoisesti poikkeavan näköinen” tavallisista totutuista ihmisistä poiketen, todennäköisesti pelkästään hiustyylinsä takia, mutta hänen suustaan pääsi sellaisia asioita, joita olisin halunnut kuulla jo kauan aikaa sitten päättäjien suusta. Ehkä harva voi samaistua siihen, mitä kouluampujan päässä on liikkunut, mutta tämä IRC-gallerian nuori mies osasi heittää heinät suuhun ns. ammattiauttajille, kertomalla heille omista nuoruuden kokemuksistaan ja siitä, miten Internet voi oikeasti auttaa nuorisoa, tai ketä vaan ahdistushetkillä. Tästä pääsenkin seuraavaan ajatukseen…

En ole vielään oikein sisäistänyt ajatusta, että miksi Internettiä ei voisi käyttää hyödyllisesti myös ihmisten ahdistuksiin. Mielestäni kaikkia ahdistusta kokevia ei pitäisi edes ohjata psykiatriseen apuun, johonkin kaupunkien omiin yksiköihin, kun suurin osa ahdistuksista ovat kuitenkin ohimeneviä – ei niihin tarvia lääkitystä! Ahdistunut olotila on ihan normaalia, kun on menettänyt työpaikkansa, tai parisuhde on kariutunut. Silloin ei ole mitään asiaa mielenterveystoimistoon, vai onko? Kun ahdistuskohtaus tulee, yleensä yöllä, niin silloin ei ole apua tarjolla missään, jollet sitten lähetä tekstaria kaverillesi ja kerro, että olet vetänyt kourallisen pinkkejä pillereitä. Sekin säkää, että kaverisi sattuu olemaan hereillä kyseisenä aikana ja soittaa sinulle ambulanssin, vaikka mitään et ole ottanutkaan. Ihmistä vaan ahdistaa niin paljon, että he käyttävät jopa äärimmäisiä keinoja saadakseen huomiota itselleen. Tällaisia ihmisiä on varmaankin melko paljon. Kun mennään nuoriin ihmisiin, musta-valkoajattelua yhteiskunnan suhteen tapahtuu yllättävän usein. Ei saada täysiä opintotukia, kun vanhemmilla on liian hyvät tulot. Toiset saavat kaiken senkin lisäksi vielä vanhemmiltaan opiskeluaikana 500€ kuukaudessa “viihderahaa” käytettäväkseen, jotta voi harrastaa muun maailman kanssa sosiaalisia suhteita lukemisen ohella.

Kun ahdistaa, niin ahdistaa. Se ei katso kelloa. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole tarjolla ympärivuorokautista “juttuseuraa” sellaiselle henkilölle, jolla on hätä. Mistä siis hakea ensisijaista apua? No, varmaankin Internetistä, jos sellainen sattuu taloudessa olemaan. Tietokoneet yms ovat nykypäivää, ja on hyvä, että esimerkiksi työelämästä syrjäytyneet saisivat hoitaa joitakin asioita Internetin välityksellä. Tietenkin kyseeseen tulee ensimmäisenä raha-asiat, ja että mitä tämä kaikki heille maksaa. Monellakaan ei-työtätekevällä ole varaa ostaa itselleen tietokonetta pysyäkseen tekniikan mukana tässä maailmassa, saati sitten sen päälle hankkia Internettiä. Miksi valtio ei auta heitä? Työttömät, yhteiskunnasta syrjäytyneet tai nuoret eläkeläiset jne, ovat jatkuvasti vailla minkäänlaista huomiota. Jos joku joutuu työttömäksi tai eläkkeelle ennen aikojaan olosuhteiden pakosta, olisi valtion hyvä tukea näiden ihmisten “kartalla pysymistä” sponssaamalla vaikkapa joku paikka, jossa he voivat käyttää tietokonetta (muu kuin kirjastot). Etuna voisin juuri mainita sen, että psykpolin jonot pienentyisivät, ja ne ihmiset, jotka apua tarvitsisivat, ohjautuisivat sinne mihin kuuluvatkin. Ei ole mitään järkeä antaa aikaa ahdistuneelle psykologin vastaanotolle seuraavan viikon maanantaiksi klo 11.30, kun huolista ei silloin enää ole tarvetta keskustella. Ei kukko käskien laula. Jos jotakin ihmistä ahdistaa torstaina jokin asia, niin tuskin sitä enää seuraavalla viikolla on aiheellista puida.

Olen laittanut merkille, että ahdistuneet laittavat usein tekstiviestejä näihin TV-kanavilla oleville chatti-palstoille ja keskusteluille. Siinä vaiheessa kun tällaisesta keskustelusta tulee lasku himaan, niin köyden hankkimista on jo ajateltu. Miksi netti ei voisi tarjota ihmisille ilmaiseksi yhteiskunnan puolesta, tällaista palvelua, jossa ahdistuneet voivat kertoa asioistaan anonyymisti? Apu olisi silloin siellä, missä avun tarvitsijakin olisi. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että TV-yhtiöt hoitavat ahdistuneet ihmiset tarjoamalla heille juttuseuraa yö-chateissä. Kuinkahan monen puhelinlaskun valtio kuitenkin maksaa käytännössä? Kierolla tavalla ajateltuna, valtio (soppahuolto) maksaa joidenkin viulut kun he ahdistuksissaan laittelevat viestejä chattiin, kun muutakaan ei sillä hetkellä ole tarjolla. Aika harva työssäkäyvä, joka aamulla joutuu heräämään kuudelta töihin, laittelee kahden aikaan yöllä jurripäissään viestejä Maikkarin chattiin. Jostain syystä ihmisiä ottaa eniten yöllä kaaliin, eikä silloin ole yleensä hirveästi apua tarjolla… naisille olisi tarjolla paljon komeita uroksia, ja miehille mahdollisesti vain juttuseuraa isorintaisista naisista. Molemmat “yhtä kiinnostavia” ahdistuneelle. Kun tarvitaan kuuntelijaa, niin silloin tarvitaan kuuntelijaa HETI, eikä 15. päivä. Internet masentaa myös ihmisiä silloin, kun sieltä ei saa mitä haluaa. Lukuisia harhaanjohdettuja suhteita, kusettajia yms ihmisen huonosta elämäntilanteesta johtuvia hyväksikäyttöjä… sitähän se on, kun “jujutettavia” ei ole kukaan auttamassa! Ihminen tarttuu sinne mistä hän edes jotain saa, kun sitä tarvitsee kipeästi.

Kirjoitan uuden ajatelman poliisien valtuuksista ja muustakin rikos-rangaistuksiin liittyvistä asioista tuonnempana, koska niistäkin on jonkun verran ajatuksia kehkeytynyt päähän. Lähinnä askarruttaa oikeudenmukaisuus.

Sanotaan, että mistään ei saisi valittaa. Joillekin tuo keino on välttämätöntä hengissä pysymiseen. Jos ihminen ei koskaan valita mistään, eikai sillä ole mitään ongelmia, vai onko?
Voisin melkein väittää, että sellainen henkilö joka ei valita koskaan mistään, on todella ongelmainen. Suomalainen perinnehän on, ettei ongelmista puhuttaisi, ja sitten ihmetellään jälkikäteen miksi joku on pistänyt kuulan kalloonsa tai muuta vastaavaa. “Ei sillä mitään ongelmia pitänyt olla… no oli näköjään kuitenkin… PUM!”

“Puhuminen on akkojen hommaa”, näin miehet usein sanovat… satun olemaan keski-ikäinen akka, jolla on paljon sanottavaa tästä maailmasta. Koska tässä maailmassa on erittäin paljon kuuroja korvia, siksi kirjoitan mieluummin ajatukseni näin “paperille”, onhan lukeminen kuulemma sivistyneiden touhua.
Näin juhannuksen tienoilla, tai lähinnä minkä tahansa juhlapyhän, ihmettelen asioita jotka pyörivät ihmisten mielessä. Kulutusjuhlaa… pitää ostaa sitä ja tätä jotta voidaan tarjota tuttaville joka vuosi aina vaan parempaa grillattavaa, joka itse asiassa johtaa esimerkiksi järjettömään kilpailuun tarjoiltavien paremmuudesta “piireissä”. Onko tällaisessa toiminnassa mitään järkeä? Ilmeisesti on, koska sitä harrastetaan edelleenkin. Mitä on sitten varattomilla varaa tarjota tovereilleen juhannuksena? Ei ainakaan pihvejä, vaikka he haluaisivatkin näin tehdä, tai sitten ovat säästäneet monta kuukautta jotta voisvat ostaa oikeat kunnon kaslerit itsetehtyyn grilliin käryämään, koska eihän heillä ole varaa muuhunkaan. Sillä aikaa rahallisesti rikkaat ihmettelevät ja stressaavat mitä voisi esimerkiksi naapureilleen tosiaankin tarjota, koska naapurin eukko oli viime vuonna hommannut sisäfilettä ja teetättänyt oikein punaviinikastikkeet sekä terveysvaikutteiset kasvisvartaat oikealla ravintolakokilla. Varattomilla on kuitenkin varaa ajatella ja valittaa… valtio tekee mitä lystää kuitenkin. Tyydyttävä on siis epäterveelliseen ruokaan, halpismakkaroihin yms. Ongelmana on kuitenkin se, ettei niistä voi kenellekään valittaa, jollei sitten tällä tavalla.
Miksi juhannusta vietetään? Hyvä kysymys. En taida tietää itsekään. Kuinka moni itseasiassa on edes asiasta perillä? Noh, perinteisiinhän kuuluu kokko ja koivut plus änkyräkännit. Juhannuksena grillataan perinteiseen jenkkimeininkiin verrattuna potenssiin kymmenen, ja juodaan niin paljon alkoholijuomia kuin napa kestää. Onko siinä mitään järkeä? Vielä parikymmentä vuotta sitten oli kunnon juhannustansseja näin Imatrallakin, mutta nyttemmin niihinkin ovat katovuodet iskeneet. Eihän mitään vastaavaa saa enää järjestää ilman huvilupia ja muutenkin kaikkea huveihin liittyvää tarkkaillaan lakeihin vedoten. Valtio siis vie meiltä huvit… tai mikä lie… Valtion motto: Ette saa yrittää itse siis mitään, vaan me kontrolloimme kaikkea mitä te mahdollisesti tulette koskaan tekemään, kun vain huomaamme sen.
Olen kuullut monen ihmettelevän miksi he joutuvat aina selittelemään omia käytöstapojaan, esimerkiksi sellaista ettei alkoholi maistu. Tupakoimattomuus ymmärretään helpommin, ja tupakoinnin lopettaminen on suorastaan erittäin kunnioitettava saavutus, mihin uskoisin monenkin tupakoitsevan tähtäävän elämänsä aikana vähintään kerran. Mutta, kun kyse on alkoholista, niin siinähän selittelet ettei viuna maistu. Siinä leimataan tylsäksi ja ties miksi, jos ei vaan jostain syystä halua juoda. Ja alkoholittomana törmää varmaankin usein seikkoihin; kun kerran on aina selvinpäin, että lähes ainoa asia mitä ympärillä olevat henkilöt haluavat, on baareihin kuskailu. Tämä ei juurikaan innosta ihmisiä olemaan selvinpäin kun joutuu sitten muita kuskailemaan kaiken sen ajan mitä on aikoinaan viettänyt kaljapullon ääressä. Sitten on vielä ne ihmiset, kenen kanssa ei kertakaikkiaan ole mitään muuta yhteistä kuin juuri se kaljapullo. Mitenkä heillekin sitten yrittää selvittää miksei juuri silloin haluaisi lähteä mihinkään juopottelemaan, kun he pyytävät? Jos ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä, joilla kaikilla on eri viikkorytmi, niin siinähän voisi kaiketi lähteä dokaamaan joka ikinen päivä. Aina löytyy ryyppyseuraa. Siitä voisi seurata alkoholismia pahimmillaan…
Toisaalta, uskallan väittää että yksinäisyys aiheuttaa alkoholismia. Liekö sellaisesta tehty jo väitöskirja, jos ei, niin ehdottomasti tutkimukseen moinen asia! Kaikkea sitä ihminen miettiikin. Tiedän ettei minun tarvitsisi olla yksin tätä juhannusta, mutta tekisi mieli vain olla ihan itsekseni. Sitäkin valintaani joutuisin taatusti ystävilleni selittämään, kun se on vain tapana. Ihmiset tuntuvat vaativan selitystä joka ikiseen asiaan. Toisinaan, jos jättäisin menemättä ystävieni kekkereihin, luovuttaisin heidän suhteen. Se olisi epäluottamuslause minulta heille, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan, vaan vika on minussa kun haluan valittaa turhista asioista. Se, miten turhaa tämäkin teksti on, jää muiden mietittäväksi, mutta minua tämä auttoi kuitenkin selvittämään päätäni. Samalla tajuan oman turhamaisuuteni ja haluan antaa itsestäni sen ulos mitä minusta voi vaan tulla… Menen siis ystävieni luokse grillailemaan juhannukseksi enkä jää marttyyrimäisesti kotiin itkemään.
Hyvät ihmiset ja kanssakävijät. Ei siis ole aina turhaa valittaa asioista. Tämänkin kirjoituksen myötä asenteeni muuttui monista negatiivisista asioista positiivisemmiksi. Sain sanoa siis sanottavani, eikä kenenkään tarvinnut varsinaisesti kuunnella, mutta sain valittaa kaikessa rauhassa! Jokainen meistä valittaa jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän. Ne, jotka siitä eniten muita muistuttavat, valittavat todennäköisesti itse enemmän eivätkä huomaa sitä. Valitukset kunniaan, niillä muutetaan maailma. Turha mutista missään nurkassa asioiden huonoa laitaa jossei ole valmis yrittämään mitään. Ei tämä maailma mikään palvelutalo ole. Kuitenkin alamäkeä seuraa aina jossain vaiheessa ylämäki, ja tietenkin päinvastoin. Älkää siis dissatko urputtavaa ystäväänne, koska ennemmin tai myöhemmin valitatte itse hänelle omista tai tämän maailman epäkohdista ja toivoisitte hänen kuuntelevan teitä!