Kirjoitettu 18.12.2006

Helikopteri lentää lähellä kerrostaloja. Kello on kolme aamuyöllä. Kopteri on äänekäs ja se herättää talon asukkaat. Mies pysyttelee piilossa.
Miestä pelottaa piilossaan. Hän on tehnyt rikoksen, josta häntä tullaan rankaisemaan. Hän on piiloutunut puisen kaivonsuojan alle ja odottelee kopterin poistumista, mutta se vain jatkaa lentämistään. Miestä alkaa ahdistamaan, ja hänen sydämensä hakkaa kuin patarummuttaja. On jännittävää olla etsitty.

Mitä hän on tehnyt ja miksi, voisi kysyä. Mies tietää vastauksensa olevan typerä, jos hän joutuisi virkavallalle vastaamaan. Hänen mielessään alkaa pyöriä asioita. Miksei hänelle tullut aikaisemmin niitä asioita mieleen? Hän miettii, mitä hänen äitinsä ja ystävänsä sanovat, kun he kuulevat mitä hän on tehnyt. Hän tietää, että hänen elämänsä on pilalla. Tästä ei ole paluuta normaaliin elämään.

Mies alkaa itkeä piilossaan. Hän ei kestäisi enää kauan. Onneksi kopterin ääni alkaa hiipua, ja miestä helpottaa. Hän tietää, että etsintäpartio on nyt kauempana. Hän voisi yrittää livahtaa nopeasti johonkin muualle, mutta hänen jalkansa ovat puutuneet ja hän ei pääse liikkeelle. Pitääkö hänen tyytyä kohtaloonsa ja tulla löydetyksi puisen suojan alta? Pian hänen kannoillaan olisi lauma koiria, jotka loppujen lopuksi vainuaisivat hänet piilopaikastaan ja haukkuisivat raivoisasti hänet esiin. Mies ei totisesti halua näin tapahtuvan.

Hänen rikoksensa on vakava ja hän ymmärtää sen. Teko oli lohduton ja epätoivoinen. Hän vain halusi paremman elämän, mutta hänen tekonsa huomattiin. Nyt häntä odottaa vankilatuomio, ja karkoitus maasta. Mies miettii kohtaloaan ja hikoilee. Hän tunnustelee piilopaikkaansa, ja löytää tien ulos, eikä kukaan huomaa hänen poistuvan. Hän on pelastunut.

Äiti itkee poikaansa.