Huomautus aluksi. Tulen käyttämään tässä blogissani sellaisia ilmaisuja ja kielenkuvia, jotka eivät ole varmaankaan täydellisen kieliopin mukaisia, vaan ennemmin puhekielen ilmaisuja.

Nyt on jo pakko sanoa, että tässä yhteiskunnassa kaikki asiat eivät ole kovinkaan hyvin. Miksi toisten täytyy kuolla, jotta päättäjien aivot heräävät henkiin?
Seurasin keskustelua Yle TV1-kanavalta noin kello 18 aikoihin tiistaina 23.9.2008, juuri ammuskeludraaman päätteeksi. En muista tarkalleen ketä siinä lähetyksessä oli, muuta kuin että joku henkilö oli edustamassa IRC-galleriaa. Mies oli “ulkoisesti poikkeavan näköinen” tavallisista totutuista ihmisistä poiketen, todennäköisesti pelkästään hiustyylinsä takia, mutta hänen suustaan pääsi sellaisia asioita, joita olisin halunnut kuulla jo kauan aikaa sitten päättäjien suusta. Ehkä harva voi samaistua siihen, mitä kouluampujan päässä on liikkunut, mutta tämä IRC-gallerian nuori mies osasi heittää heinät suuhun ns. ammattiauttajille, kertomalla heille omista nuoruuden kokemuksistaan ja siitä, miten Internet voi oikeasti auttaa nuorisoa, tai ketä vaan ahdistushetkillä. Tästä pääsenkin seuraavaan ajatukseen…

En ole vielään oikein sisäistänyt ajatusta, että miksi Internettiä ei voisi käyttää hyödyllisesti myös ihmisten ahdistuksiin. Mielestäni kaikkia ahdistusta kokevia ei pitäisi edes ohjata psykiatriseen apuun, johonkin kaupunkien omiin yksiköihin, kun suurin osa ahdistuksista ovat kuitenkin ohimeneviä – ei niihin tarvia lääkitystä! Ahdistunut olotila on ihan normaalia, kun on menettänyt työpaikkansa, tai parisuhde on kariutunut. Silloin ei ole mitään asiaa mielenterveystoimistoon, vai onko? Kun ahdistuskohtaus tulee, yleensä yöllä, niin silloin ei ole apua tarjolla missään, jollet sitten lähetä tekstaria kaverillesi ja kerro, että olet vetänyt kourallisen pinkkejä pillereitä. Sekin säkää, että kaverisi sattuu olemaan hereillä kyseisenä aikana ja soittaa sinulle ambulanssin, vaikka mitään et ole ottanutkaan. Ihmistä vaan ahdistaa niin paljon, että he käyttävät jopa äärimmäisiä keinoja saadakseen huomiota itselleen. Tällaisia ihmisiä on varmaankin melko paljon. Kun mennään nuoriin ihmisiin, musta-valkoajattelua yhteiskunnan suhteen tapahtuu yllättävän usein. Ei saada täysiä opintotukia, kun vanhemmilla on liian hyvät tulot. Toiset saavat kaiken senkin lisäksi vielä vanhemmiltaan opiskeluaikana 500€ kuukaudessa “viihderahaa” käytettäväkseen, jotta voi harrastaa muun maailman kanssa sosiaalisia suhteita lukemisen ohella.

Kun ahdistaa, niin ahdistaa. Se ei katso kelloa. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole tarjolla ympärivuorokautista “juttuseuraa” sellaiselle henkilölle, jolla on hätä. Mistä siis hakea ensisijaista apua? No, varmaankin Internetistä, jos sellainen sattuu taloudessa olemaan. Tietokoneet yms ovat nykypäivää, ja on hyvä, että esimerkiksi työelämästä syrjäytyneet saisivat hoitaa joitakin asioita Internetin välityksellä. Tietenkin kyseeseen tulee ensimmäisenä raha-asiat, ja että mitä tämä kaikki heille maksaa. Monellakaan ei-työtätekevällä ole varaa ostaa itselleen tietokonetta pysyäkseen tekniikan mukana tässä maailmassa, saati sitten sen päälle hankkia Internettiä. Miksi valtio ei auta heitä? Työttömät, yhteiskunnasta syrjäytyneet tai nuoret eläkeläiset jne, ovat jatkuvasti vailla minkäänlaista huomiota. Jos joku joutuu työttömäksi tai eläkkeelle ennen aikojaan olosuhteiden pakosta, olisi valtion hyvä tukea näiden ihmisten “kartalla pysymistä” sponssaamalla vaikkapa joku paikka, jossa he voivat käyttää tietokonetta (muu kuin kirjastot). Etuna voisin juuri mainita sen, että psykpolin jonot pienentyisivät, ja ne ihmiset, jotka apua tarvitsisivat, ohjautuisivat sinne mihin kuuluvatkin. Ei ole mitään järkeä antaa aikaa ahdistuneelle psykologin vastaanotolle seuraavan viikon maanantaiksi klo 11.30, kun huolista ei silloin enää ole tarvetta keskustella. Ei kukko käskien laula. Jos jotakin ihmistä ahdistaa torstaina jokin asia, niin tuskin sitä enää seuraavalla viikolla on aiheellista puida.

Olen laittanut merkille, että ahdistuneet laittavat usein tekstiviestejä näihin TV-kanavilla oleville chatti-palstoille ja keskusteluille. Siinä vaiheessa kun tällaisesta keskustelusta tulee lasku himaan, niin köyden hankkimista on jo ajateltu. Miksi netti ei voisi tarjota ihmisille ilmaiseksi yhteiskunnan puolesta, tällaista palvelua, jossa ahdistuneet voivat kertoa asioistaan anonyymisti? Apu olisi silloin siellä, missä avun tarvitsijakin olisi. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että TV-yhtiöt hoitavat ahdistuneet ihmiset tarjoamalla heille juttuseuraa yö-chateissä. Kuinkahan monen puhelinlaskun valtio kuitenkin maksaa käytännössä? Kierolla tavalla ajateltuna, valtio (soppahuolto) maksaa joidenkin viulut kun he ahdistuksissaan laittelevat viestejä chattiin, kun muutakaan ei sillä hetkellä ole tarjolla. Aika harva työssäkäyvä, joka aamulla joutuu heräämään kuudelta töihin, laittelee kahden aikaan yöllä jurripäissään viestejä Maikkarin chattiin. Jostain syystä ihmisiä ottaa eniten yöllä kaaliin, eikä silloin ole yleensä hirveästi apua tarjolla… naisille olisi tarjolla paljon komeita uroksia, ja miehille mahdollisesti vain juttuseuraa isorintaisista naisista. Molemmat “yhtä kiinnostavia” ahdistuneelle. Kun tarvitaan kuuntelijaa, niin silloin tarvitaan kuuntelijaa HETI, eikä 15. päivä. Internet masentaa myös ihmisiä silloin, kun sieltä ei saa mitä haluaa. Lukuisia harhaanjohdettuja suhteita, kusettajia yms ihmisen huonosta elämäntilanteesta johtuvia hyväksikäyttöjä… sitähän se on, kun “jujutettavia” ei ole kukaan auttamassa! Ihminen tarttuu sinne mistä hän edes jotain saa, kun sitä tarvitsee kipeästi.

Kirjoitan uuden ajatelman poliisien valtuuksista ja muustakin rikos-rangaistuksiin liittyvistä asioista tuonnempana, koska niistäkin on jonkun verran ajatuksia kehkeytynyt päähän. Lähinnä askarruttaa oikeudenmukaisuus.