Oli maanantai-iltapäivä, ja istuin kahvilla eräässä kuppilassa, jossa käyn viikottain. Mies käveli baariin sisälle. Hänellä on punainen tukka ja hän on hieman tanakka. Mies otti kahvia heti sisään astuttuaan ja kaivoi kahvipannun vieressä olevasta lehtipinosta päivän lehdet. Hän käveli hevosenkengän muotoisen baaritiskin toiselle puolelle ja istahti paikkaan, jossa hän istui aina. Hän silmäili ympärilleen ennen kuin aloitti lehtensä lukemisen ja huomasi minut, mutta käänsi sitten päänsä lukemisensa pariin. Hän tiesi kuka olen, mutta ei juurikaan tervehtinyt minua.
Luettuaan lehdet mies ärähti jotain tarjoilijalle ja poistui. Tarjoilija vilkutti miehelle ystävällisesti ja toivotti hänet jälleen tervetulleeksi kuppilaansa.

Tiistaina illalla satuin olemaan taas samassa juottolassa, ja mies käveli jälleen sisään. Hän käveli suoraan kahvipannun äärelle ja otti itselleen kupillisen kahvia ja kaivoi pinosta päivän lehdet. Hän käveli baaritiskin ympäri samaan paikkaan, jossa oli ollut edellisenäkin päivänä. Hän vilkuili ympärilleen ja aloitti lehtiensä lukemisen. Kuppila oli puolillaan täynnä asiakkaita ja sen johdosta hieman meluisakin. Mies vilkuili välillä herpaantuneen näköisenä ympärilleen, mutta jatkoi silti lehtiensä lukemista. Hän tilasi oluen.
Mietin hetken, että jos “me muut” häiritsimme miehen lukemista niin paljon, että hänen oli otettava olut keskittymiseen, tai sitten hän alkoi päästä kuppilan tunnelmaan kiinni. Kuitenkin luettuaan lehtensä, mies jatkoi kaljansa juomista. Tuopissa ei ollut enää paljoa jäljellä, ja hän kurmaisi loput juomastaan kurkkkuunsa, mulkaisi meitä ja lähti pois. Hänen päivänsä oli ilmeisesti täysi niin kuin oli uusi tuoppinikin.

Keskiviikkona miestä ei näkynyt, mutta torstaina hän tuli jälleen kuppilaan kuuden aikaan alkuillasta. Hän käveli tiskille ja tilasi oluen, katsoi ympärilleen, ja selasi lehtipinon. Päivän lehtiä ei löytynyt. Mies otti tuoppinsa ja käveli ärtyisänä baaritiskin päätyyn, jossa hän aina istui. Hän tutkaili tilannetta ja etsi hermostuneena päivän lehtiä, jotka olivat todennäköisesti muissa pöydissä luettavana. Vihdoin hän bongasi lehden ja lähti hakemaan sitä toisesta päydästä. Lehti ojennettiin hänelle ystävällisesti, mutta mies ei silti kiittänyt. Hän käveli takaisin paikalleen ja mulkaisi muita kuppilassa olijoita ylimielisesti. Hän luki lehtensä, joi oluensa ja lähti pois hyvästelemättä edes tarjoilijaa.

On perjantai-ilta, ja kaikki kuppilassa olijat ovat hilpeällä tuulella tuoppiensa äärellä. Punatukkainen mies kävelee hieman huojuen sisään, suoraan baaritiskille, ja tilaa kossu-colan. Mies hymyilee tarjoilijalle ja saa työntekijältä vastahymyn. Kuppila on lähes täynnä ja ihmiset ovat äänekkäämpiä kuin normaalisti keskellä viikkoa. Mies katselee ympärilleen ja yrittää saada katseensa ulottuville viikonlopun päivälehdet. Niitä on kuitenkin aivan turha yrittää löytää ihmismassasta ja hän päättääkin kävellä baaritiskin päätyyn omalle paikalleen, jossa hän aina istuu. Paikka on kuitenkin varattu. Paikalla istuu nuori, kaunis nainen siemailemassa siideriään. Mies kysyy naiselta ärtyisästi, että “mitäs vittua sinä siinä teet”, ja saa naiselta yllättyneen katseen puoleensa. “Mitäs itse siinä teet?” nainen sanoo hämmentyneenä takaisin miehelle, ja kääntyy selin miestä päin. Mies ei voinut ymmärtää että joku istuisi hänen paikallaan edes joskus. Hän lähtee kävelemään ympäri kuppilaa pahantuulisena, ja tulee jopa minua tervehtimään pikaisesti. Hän sanoo ärsyyntyneensä, että hänen mielestään nainen istuu hänen paikallaan. Ilmeisesti tuossa tuolissa olivat hänen puumerkkinsä, eikä siihen ollut koskaan kenelläkään toisella mitään asiaa istuutua. Mies ei tiennyt mihin mennä pöytäni luota, ja ainoita sanoja, joita hänen puheestaan otti selvää, olivat sopimattomaksi luokiteltuja kirosanoja. Hän käveli takaisin baaritiskin alkupäähän, josta hän oli kossu-colansa tilannut, ja tilasi samaisesta kohdasta uuden satsin. Hän jäi seisoskelmaan juomiensa kanssa lehtipinon viereen välillä käyden pinoa läpi, mutta uusimpia lehtiä ei vain löytynyt. Miehen huulilta pystyi “lukemaan” kaikki kirosanat joita hän suustaan hiljaisesti päästi. Hänen rutiininsa oli rikottu, eikä sitä voinut saada anteeksi edes nuori viehkeä nainen.
Vihdoin hänen huomasi vakiopaikkansa vapautuneen ja käveli tuolilleen istumaan. Hän tilasi iloisesti itselleen uudet kaksi kappaletta kossu-colaa ja silmäili hiprakassa ympärilleen. Hän huomasi, että päivän lehdet olivatkin hänen vierellään. Hän levitti lehdet pöydälleen luettavaksi ja aloitti projektin. Nopeasti silmäiltyään lehdet hän pisti ne sivuun ja jatkoi juomiensa kumoamista kurkkuunsa hymy suunpielessä. Hän oli nyt onnellinen. Kaikkki ongelmat olivat takana, ja hän sai olla omassa turvallisessa paikassaan lempijuomansa parissa, eikä kukaan voisi häntä paikaltaan häätää, sillä olihan hän kanta-asiakas.

Minna G. 19.11.2007